Kategoriat
Merkintöjä

Johdatus Prosessiin

Prosessi / Der Prozess on sarjakuvablogi ja artikkelisarja väkivaltaisten käytäntöjen todellisuudesta.

Prosessi / Der Prozess on (muun muassa) taidetta ja tutkimusta yhdistävä sarjakuvablogi ja artikkelisarja. Projekti sai alkunsa radiodokumentista nimeltä ”Holokaustin varjo – kolme osaa kadotuksen läheisyydestä” (Yle Radio 1, 2017). Mieleeni jäi tarina sodan aikaiselta suomalaiselta internointileiriltä Suursaaresta, jossa leirin vangit käskettiin valmistamaan piikkilankaa käsin. Työ oli tuskallista, sillä rautapiikit repivät kädet rikki. Pakkotyöläiset valmistivat apuvälineen työtä helpottamaan, mutta vartijat kielsivät työkalun käytön.

Olin tiennyt, että Lapissa oli sota-aikana ollut saksalaisia sotilaita – mutta suomalaisten siviilien tarinoissa he olivat mukavia miehiä, ystäviä ja asetovereita; en ollut ajatellut, että Suomen sotaponnisteluiden ja natsi-Saksan politiikan välillä olisi ollut mitään ideologista yhteyttä. Holokaustin varjo -dokumentti romutti tämän käsityksen. Päätin perehtyä tarkemmin siihen, mitä Suomessa tapahtui jatkosodan alla ja sen aikana. Mitkä tapahtumat johtivat tarinaan suomalaisesta pakkotyöleiristä ja piikkilangantekolaitteesta? Entä mitä tapahtui Suursaaren leirin jälkeen? Pohdin yhteiskunnallisia prosesseja yksilöiden tarinoiden kautta; en ainoastaan kertomalla kansallissosialistien ja heidän kanssakulkijoidensa unohdettujen uhrien tarinoita, vaan myös tuomalla esiin yhtä lailla unohduksiin vaipuneita kertomuksia historian epäoikeudenmukaisuuksista vastuussa olevista ihmisistä.

En taida olla ainoa, joka kaipaa ylimääräistä oppituntia; CNN:n kysely marraskuulta 2018 osoitti, että kolmannes eurooppalaisista tietää Holokaustista joko hyvin vähän tai ei ollenkaan. Suomessa historiatietoisuus on suhteellisen hyvällä tolalla, mutta täälläkin on vaalittu tarinaa ”erillissodasta”, ulkopuolisuudesta suhteessa II maailmansodan tapahtumiin, millä on tarkoitettu ennen kaikkea ulkopuolisuutta suhteessa natsi-Saksan politiikan toteuttamiseen. Tarina erillishistoriasta ei ole totta, vaan virallisen yhteistyön kulisseissa tehtiin salaista yhteistyötä, jonka seurauksena Suomessakin sadat ihmiset joutuivat natsien käsiin.

Projektin kaksikielinen nimi viittaa siis erilaisiin prosesseihin: yhtäältä kehityskulkuun, joka johti pakolaisten luovutuksiin natsi-Saksaan ja Gestapon käsiin, ja toisaalta piikkilangan valmistusprosessiin (kirjaimellisesti) käsityönä. Nimessä voi nähdä myös viittauksen Franz Kafkan Oikeusjutun alkukieliseen nimeen. Myös projektin toteutustapa on muodoltaan oppimisprosessin näkyväksi tekemistä, mm. sarjakuvamuotoisen työpäiväkirjan avulla.

Projekti on vasta aluillaan, mutta haluan jo nyt osoittaa kiitokseni. Tätä projektia ei olisi ilman Elina Sanan uraa uurtavaa työtä Suomeen tulleiden juutalaispakolaisten kohtalon esiin tuomiseksi. Uusin suomalainen tutkimus Suomen ja Saksan sodanaikaisesta salaisesta yhteistyöstä on tarjonnut projektilleni välttämätöntä tietoa ja taustamateriaalia. Erityiskiitokseni myös Lapin taiteilijaseuran yhteistyökumppanille Berlin Sessions -residenssille, jonka johtajan Andrzej Raszykin kehoituksesta päädyin esittelemään työsuunnitelmaani kansallissosialistien vainoista selvinneiden tukemiseen ja kriittisen historian tutkimuksen edistämiseen erikoistuneelle EVZ -säätiölle. EVZ -säätiön rahallinen tuki projektin mahdollistamiseksi kertoo myös luottamuksen osoituksesta sekä omaa työtäni että Lapin taiteilijaseuran toimintaa kohtaan ja uskosta aiheen käsittelyn tarpeellisuuteen. Toivon olevani tämän luottamuksen, sekä ennen kaikkea aiheeni arvoinen.

Projektin 1. osan yhteydessä julkaistaan sarjakuvabloggauksia ja artikkeleita (julkaisualustat varmistuvat myöhemmin) sekä järjestetään työskentelyä dokumentoiva näyttely galleria Napassa (Rovaniemellä) kesällä 2021. Tarkemmat aikataulut ja julkaisualustat varmistuvat myöhemmin. Kotisivuilta löytyy ajankohtaista tietoa ja/tai linkki kaikkiin projektiin liittyviin julkaisuihin. Projektin kuulumisia päivitetään myös sosiaalisen median kanavissa, joten pysy kuulolla!

Olen ammatiltani kuvataiteilija (KuM), joten tämän projektin taidetta ja tutkimusta (ja sarjakuvaa) yhdistävä ote on minulle pitkälti uudenlainen tekemisen tapa. Olen kuitenkin kuvataiteilijan opintojeni ohessa suorittanut avoimessa yliopistossa valtio-opin perusopinnot (25 op.) sekä opiskellut jonkin verran myös sotatieteitä (yht. 17 op.). Jospa tästä harrastuneisuudesta olisi hyötyä yrittäessäni piirtää esiin väkivaltaisten käytäntöjen todellisuutta osana kriisiä, jossa ei ollut vaarassa vain yhteiskunnan turvallisuus ja valtion olemassaolo, vaan myös ihmisyys.

Kommentointimahdollisuus on poistettu bloggausten yhteydestä, mutta halutessasi voit antaa palautetta sähköpostitse. Kaikki palaute on tervetullutta, vaikka kaikkiin viesteihin vastaaminen ei olekaan mahdollista. Huomautukset mahdollisista asiavirheistä (perustelujen ja lähdeviitteiden kera) otan ilolla vastaan.

Sähköpostiosoite: prosessi[at]korteniemi.eu

Projektin 1. osan tuottajana Lapin taiteilijaseura ja rahoittajana EVZ Stiftung. Projekti sisältyy EVZ:n rahoitusohjelmaan Pakkotyöläiset ja unohdetut uhrit ( Zwangsarbeit und vergessene Opfer). Toteuttaja (Savu E. Korteniemi) on vastuussa projektin sisällöstä, eivätkä julkaisut edusta EVZ:n näkemyksiä.

Yksityiskohta miellekartasta. Otsikkona on ”suomalainen ratkaisu 1938”, viitaten Suomen sodanaikaiseen pakolaispolitiikkaan ja juutalaispakolaisten kohtaloon: osa käännytettiin takaisin Saksaan (kuten Ariadne-laivalla olleet 53 Itävallan juutalaista). Ne, jotka pääsivät maahan, päätyivät muutaman maaseudulla vietetyn vuoden jälkeen suomalaisille pakkotyöleireille, ensin Lappiin ja sen jälkeen Suursaareen.