Pääsiäiskalenteri / Easter Calendar

Laskeudu paastoon ja kohti pääsiäistä Prosessi / Der Prozess Pääsiäiskalenterin seurassa!

Uusi postaus joka arkipäivä tuhkakeskiviikosta 17.2. pitkäperjantaihin 2.4. saakka. Kalenteri ei ole uskonnollinen, mutta Jeesus toki kuolee lopussa. Nimittäin, Uusi Testamentti on paitsi kristinuskon pyhä kirja, myös kristillisen antisemitismin perusteos.

Voit seurata Pääsiäiskalenteria myös instagramissa: @saukorte tai twitterissä: @_Korteniemi

Postings of the Easter Calendar of Prosessi / Der Prozess project from Ash Wednesday till Good Friday every weekday! Calendar is non-religious. You could follow Prosessi / Der Prozess Easter Calendar also in instagram: @saukorte and twitter: @_Korteniemi

1. PÄIVÄ / 1ST DAY

ULKOPUOLEN HISTORIAA I: YHDYSVALTOJEN RAJASEUTU

Alun perin piikkilanka kehitettiin preerioiden aitaamiseen: se veti rajan tuottavien – ja siksi suojelemisen arvoisten – valkoisten sekä tuottavuuden kannalta haitallisen alkuperäisväestön välille.

THE HISTORY OF THE OUTSIDE I: UNITED STATES FRONTIER

Originally barbed wire was developed to fence prairies: it drew the line between productive – and hence worth protecting – whites and counterproductive – therefore harmful – indigenous people.

2. PÄIVÄ / 2ND DAY

ULKOPUOLEN HISTORIAA II: ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN LÄNSIRINTAMA

Ensimmäisen maailmansodan taisteluhautojen väliin jäävän ei-kenenkään-maan kuvauksissa toistuu piikkilanka, ja piikkilankaan sotkeutuneet ruumiit, elävät tai kuolleet.

THE HISTORY OF THE OUTSIDE II: FIRST WORLD WAR WESTERN FRONT

Descriptions of the no-mans-land between First World War trenches are often characterized by barbed wire and bodies antangled in it, dead or alive.

3. PÄIVÄ / 3RD DAY

ULKOPUOLEN HISTORIAA III: KESKITYSLEIRI

Keskitysleirejä ei rakennettu pysyviksi, vaan niitä pystytettiin ja purettiin kuin telttoja, piikkilangan avulla. Rakennusmateriaalina piikkilanka oli kuitenkin enemmän: siitä tuli olennainen tekijä tilan totalitaarisessa hallitsemisessa.

THE HISTORY OF THE OUTSIDE III: CONCENTRATION CAMP

Concentration camps were not built to last. They were put up and taken down like tents, using barbed wire. As building material barbed wire was more than that, though: it became essential factor in totalitarian control of the space itself.

4. PÄIVÄ / 4TH DAY

Luminen metsä korvasi piikkilangan työleirillä Lapissa talvella 1942. Oliko kyse työvelvollisuuden suorittamisesta, vai olivatko juutalaispakolaiset pakkotöissä keskitysleirin kaltaisissa olosuhteissa? Yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt.

Snowy forest replaced barbed wire in a labour camp in Lapland, in winter 1942. Were these Jewish refugees carrying out their labour service, or being kept in concentration camp-like circumstances in forced labour? I haven’t found an unambiguous answer.

5. PÄIVÄ / 5TH DAY

Pakolaiset piti saada pois aseveli-saksalaisten silmistä, joten kesällä 1942 juutalaispakolaisten matka jatkui keskellä Suomenlahtea sijaitsevaan Suursaareen, joka oltiin vallattu Neuvostoliitolta 4 kuukautta aiemmin. Niin kuin Lapissakin, myös täällä pakolaiset joutuivat siis keskelle sotatoimialuetta.

Refugees needed to be hidden from brother-in-arms Germany, so in summer 1942 Jewish refugees were moved to Suursaari, an island in the middle of the Gulf of Finland. Suursaari island was recaptured from Soviet Union 4 months ago. As in Lapland, refugees were in the midst of the war zone again.

6. PÄIVÄ / 6TH DAY

Virallisten lähteiden mukaan pakolaiset valmistivat Suursaaressa piikkilankalieriöitä, jotka olivat leirin helpoimpia töitä. Pakolaisten omien kertomusten mukaan kyse oli ”piikkilangan vääntämisestä”: työtä piti tehdä paljain käsin ja se repi kädet verille.

Kuvan mallina on käytetty vuoden 1930 Kenttäohjesääntö II:n ohjepiirustuksia.

According to official resources, refugees were making barbed wire cylinders, that was one of the easiest works in the camp. Their own stories, on the other hand, tell that they were twisting barbed wire: work had to be done with bare hands and it made their ripped hands bleed.

Picture was drawn according to the 1930 Field Guideline II manual. 

7. PÄIVÄ / 7TH DAY

Valtiotieteen tohtori H.Rautkallion mukaan pakolaisten olosuhteet olivat samat kuin suomalaisten työvelvollisten. Hän jättää kuitenkin mainitsematta, että juutalaispakolaisia kohdeltiin muista työvelvollisista eristettynä ryhmänä.

Kuvassa toisen maailmansodan aikaisia piikkilankaesteitä (vuoden 1930 Kenttäohjesäännön mukaan).

According to doctor of political science, H.Rautkallio, refugees were working under the same circumstances as Finnish labour service were. He leaves unmentioned though, that Jewish refugees were treated as a group isolated from other workers.

In the picture, there are second World War barbed wire barriers drawn after the 1930 Field Guideline manual.

8. PÄIVÄ / 8TH DAY

Suomessa ei 40-luvulla ollut voimassa juutalaisvastaisia lakeja, mutta juutalaiseksi määrittely oli raskauttava tekijä, joka altisti pakolaiset vainolle. Juutalaiseksi identifioiminen ei välttämättä vastannut henkilöiden omaa käsitystä itsestään.

Kuvassa niin kutsuttu juutalaispassi.

In 1940s Finland there were no active anti-Semitic laws, but being defined as a Jew was aggravating factor, that exposed refugees to persecution. To be identified as a Jew didn’t necessarily correspond to these persons’ own view about themselves.

Pic: so called ”Jewish passport”.

9. PÄIVÄ / 9TH DAY

1930 -luvulla turvapaikkaoikeudella tarkoitettiin valtion oikeutta myöntää tai hylätä maahantulohakemus. Kyse ei siis ollut yksilön oikeudesta turvapaikkaan.

Kuvassa Suomeen pyrkiviä pakolaisia Ariadne-laivalla elokuussa 1938.

In the 1930s the right to refuge meant that states had the right to accept or decline the application of entry. It wasn’t about an individual’s right to have refuge. In the picture, there are refugees heading to Finland on a ship called S/S Ariadne.

10. PÄIVÄ / 10TH DAY

Monet Hitlerin vainoja paenneet pyrkivät Suomen kautta Yhdysvaltoihin. Liinahamarin (koltansaameksi Liin-ä’mmraž) satama Jäämeren rannalla Petsamossa oli toisen maailmansodan aikainen ’Harmaat satamat’, vapaana säilynyt reitti länteen. 

Many refugees escaping Hitler’s persecution headed to United States through Finland. Liinahamari port ( Liin-ä’mmraž in Skolt Sami) in Petsamo by the Arctic Ocean was Second World War equivalent to ’Grey Havens’, the open route to the West.

11. PÄIVÄ / 11TH DAY

Välirauhan ja jatkosodan aikana ulkomaalaisten valvonta kuului Valtiolliselle poliisille. Pakolaisten luovutuksista sovittiin suoraan ulkomaalaisten valvonnasta vastanneen Valpon ja Gestapon välillä.

Kuva: Valpon vankilarakennus Ratakatu 12:ssa

The supervision of foreigners was set as Finnish State police’s (Valpo) task before and during the Continuation War. The extradition of refugees was arranged straight between State police and Gestapo.

Picture: Finnish state police Valpo’s prison building in Ratakatu Street number 12. 

12. PÄIVÄ / 12TH DAY

Keskitysleireijä, joille Suomen Valpon Gestapolle/turvallisuuspoliisille luovuttamia ihmisiä lähetettiin:

Concentration camps where people, who were extradited by Finnish State police to Gestapo, were sent:

Auschwitz-Birkenau

Stutthof

Oranienburg

Natzweiler

13. PÄIVÄ / 13TH DAY

Valpon sodanaikainen päällikkö Arno Anthoni vapautettiin syytteistä 77 ihmisen luovuttamisesta Gestapolle. Tämä virkamies, joka ’teki vain työtään’, sattui kuitenkin olemaan tunnettu natsimielisyydestään ja juutalaisvastaisuudestaan. Sodan jälkeen hän toimi suomalaisen fasismin tukikohtana tunnetun Lohjan kalkkitehtaan lakimiehenä.

Finnish State police (Valpo) commander Arno Anthoni’s charges about extraditing 77 people to Gestapo were dropped. This public officer, who ’only did his work’ happened however to be known from his nazi sympathies and anti-semitism. After the war he worked as Lohja’s calcium factory lawyer, known to be the fort of Finnish fascism.

14. PÄIVÄ / 14TH DAY

Kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi (SDP/SKDL) oli yksi niistä, jotka toimivat aktiivisesti luovutusten estämiseksi. Sosiaalidemokraatit ottivat Hitlerin vainoja paenneiden asian omakseen jo siksikin, että heidän sisarpuolueensa oli kansallissosialistisen Saksan valtapiirissä kielletty.

Member of Parliament Sylvi-Kyllikki Kilpi (Social democratic party of Finland ) was one of those who were actively trying to stop extraditions. Social democratic party members were taking stand to support those who had escaped Hitler’s persecution. One of the reasons might be the fact that Social democratic sister party was forbidden under Nazi German rule.

15. PÄIVÄ / 15TH DAY

Sisäministeri Toivo Horelli (kok.) toimi sodan jälkeen pankinjohtajana. Hän ei joutunut koskaan poliittiseen vastuuseen ihmisluovutuksista Saksalle. Myös Horelli oli tunnettu juutalaisvastaisuudestaan ja äärioikeistolaisista sympatioistaan.

Interior minister Toivo Horelli (National Coalition Party) worked after the war as bank manager. He was never held politically responsible about extraditing people to Nazi Germany. Also Horelli was known for his anti-semitist and extreme right sympathies. 

16. PÄIVÄ / 16TH DAY

Talvisodan sytyttyä alkoi poliittisessa päätöksenteossa kehitys, jonka seurauksena Suomen asema parlamentaarisena demokratiana kyseenalaistui. Eduskunta joutui sivuraiteille, kun valta keskittyi presidentti Rytin ja ja ylipäällikkö Mannerheimin ympärille muodostuneeseen sisäpiiriin.

When the Winter War broke, political decision-making began to shift in a way that resulted in doubts with Finland’s position as parliamentary democracy. Finnish parliament went astray,when power centered upon the inner circle formed around president Ryti and commander-in-chief Mannerheim.

17. PÄIVÄ / 17TH DAY

Kun Saksan sotaonni kääntyi, muuttuivat mielet Suomessa. Oli tarve ottaa etäisyyttä natsi-ideologiaan, joten Itä-Karjalan vallattujen alueiden keskitysleirien nimitys vaihdettiin ’siirtoleireiksi’.

(Piirustus on tehty SA-kuvan (1941) mukaan. Vitelessä vuonna 1941 otetun kuvan yhteydessä kerrotaan, että kyseessä on keskitysleirin portti sekä työnormikello. Portin venäjänkielinen teksti puhuu työstä, kunniasta ja sankaruudesta. Oletan että kyseessä oli kuitenkin suomalaisten ylläpitämä leiri poliittisille vangeille.)

When Germany’s fortune in war turned, also common opinions in Finland changed. It became necessary to move further away from Nazi-ideology. This resulted Eastern Karelian conquered areas’ concentration camps to be renamed as ’transport camps’.

18. PÄIVÄ / 18TH DAY

Tuhoamisyksikkö ”Einsatzkommando Finnland” toteutti 1941-42 Suomessa samaa rodullista ja ideologista tuhoamispolitiikkaa kuin kaikkialla Saksan itärintamalla. Tuhoamisyksikölle luovutetut 521 sotavankia todennäköisesti murhattiin. Myös Valpo teki Einsatzkommando Finnlandin kanssa salaista yhteistyötä vuoden 1942 loppuun saakka.

Koska salaisesta yhteistyöstä ei ole kuvamateriaalia, tässä julkikuvaa: jatkosodan aikaan hakaristilippu liehui Keskuskansakoulussa (nyk. Lapin yliopiston harjoittelukoulu) sijaitsevan Saksan Lapin joukkojen esikunnan edustalla. Alkuperäinen kuva: Lapin maakuntamuseo.

During 1941-42 destruction unit ”Einsatzkommando Finnland” executed the same racial and ideological destruction policy in Finland as in every other Germany’s eastern battlefield front. War prisoners extradited to EF were most likely murdered. Also Finnish Valpo was conducting secret collaboration with Einsatzkommando Finnland until the end of year 1942. Pic: Headquarters of German troops in Lapland situated in Central School building, Rovaniemi. Source: Regional Museum of Lapland.

 

19. PÄIVÄ / 19TH DAY

Vuoden 1940 kultakeräyksessä arvokoruja vaihdettiin niin kutsuttuihin rautasormuksiin, joita koristanut hakaristi on ollut Suomen ilmavoimien tunnuksena vuoteen 2017 saakka. Suomalaista hakaristiä on tavattu selittää erillishakaristinä, jolla ei ole mitään tekemistä natsisymbolin kanssa.

In the gold collecting of the year 1940, jewelry made of valuable metals were replaced with so called iron rings, that were decorated with swastikas. This symbol was official Finnish air force logo until 2017. Finnish air force symbol has always been keenly explained to be ’separate swastika’ with no real connection with Nazi symbolism.

20. PÄIVÄ / 20TH DAY

Suomalaisen sivistyneistön radikalisoituminen oli alkanut sisällissodan terrorista. Kuvan laiva on paluumatkalla Santahaminasta, jonne oltiin viety punavankeja teloitettavaksi toukokuussa 1918. Kyydissä on teloituksia todistaneita oikeistolaisia kirjallisuusihmisiä.

Alkuperäinen kuva: luutnantti Martti Joh. Saxellin albumi / Yle arkisto

Finnish intelligentsia was radicalized already starting from civil war terror. The ship in the picture is returning from Santahamina, where Red prisoners were taken to be excecuted in May 1918. On board there are right wing literature influencers who were witnessing excecutions.

Original pic: lieutenant Martti Joh. Saxell’s album / Yle archive

21. PÄIVÄ / 21TH DAY

Lapuan liikkeen taloinpoikaismarssi Helsinkiin 7. heinäkuuta 1930 oli vähällä johtaa äärioikeistolaiseen sotilasvallankaappaukseen; eräälläkin everstiluutnantilla oli marssilla käsikranaatteja taskussaan. Kuvassa Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola kuvanveistäjä Mauno Oittisen mallina.

The Lapua movement arranged agrestic march to Helsinki in 7th of July in 1930. It almost led to extreme right military coup (one of the lieutenant colonels was actually carrying hand grenades in his pockets on the march). In this picture the leading character of the Lapua movement, Vihtori Kosola, models for sculptor Mauno Oittinen.

22. PÄIVÄ / 22TH DAY

Isänmaallisen Kansanliikkeen nuorisojärjestön Sinimustien aatemaailmassa äärioikeistolainen ajattelu yhdistyi kiihkeään uskonnollisuuteen. Nuorisojärjestöä paimensi kansallismielisten radikaalien johtohahmo, pastori Elias Simojoki. Kuvassa Sinimustien lausuntakuoro 1930-luvulla.

Patriotic movement’s youth organization ”Sinimustat” (”Blues and blacks”) combined extreme right thinking with passionate religiousness. Youth organization was herded by nationalist radicals’ leading figure, pastor Elias Simojoki. This picture presents ”Sinimustat” recitation choir in the 1930s.

23. PÄIVÄ / 23TH DAY

Lapuan liikkeen aktiivi ja Lotta Svärd -järjestön johtoon kuulunut Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustaja ”Hurja-Hilja” Riipinen oli poikkeus oikeistoradikaalien miesvaltaisissa piireissä. Liian aloitteellisena pidetty Riipinen joutuikin lopulta puolueensa syrjäyttämäksi.

The Lapua movement activist and one of the Lotta Svärd organization leaders, Patriotic civil movement’s member of parliament ”Fierce-Hilja” Riipinen was exception in right wing radicals’ male-dominated circles. She was considered too active and finally was deposed by her own party.

24. PÄIVÄ / 24TH DAY

Protestanttisille kirkoille on ollut erityisen leimallista kirkon alisteisuus maalliselle yhteiskunnalle. Saksassa luterilainen kirkko oli kansallismielinen ja tukeutui valtioon. Kun Hitleristä tuli valtion henkilöitymä, luterilaisen kirkon pääsuuntaus seurasi häntä.

For Protestant churches, it has been symptomatic for churches to be subordinate to secular society. In Germany the Lutheran church was nationalist and leaning on the government. When Hitler was personified as the state, the Lutheran church’s main part followed. 

25. PÄIVÄ / 25TH DAY

Lutherin juutalaisvihamieliset näkemykset levisivät laajemmalle vasta natsi-Saksan aikana. Lutherin vihapuheita on selitelty ’ajan tavaksi’ tai vanhuuden hairahdukseksi, mutta hänen merkitystään antisemitismin historiassa on vaikea kieltää.

Kuva: Lucas Granachin nimiölehti Lutherin teokseen ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” (1543). Keskuskuvassa palava Vanha synagoga Reichenbergissä 10.marraskuuta 1938, Lutherin syntymäpäivänä.

Luther’s anti-semitist views didn’t spread that broadly before the times of Nazi Germany. Luther’s hate speech has been later explained with ’spirit of times’ or as a deviation of old age, but his significance in the history of anti-semitism is hard to deny.

Frame picture: The title page of Luther’s work ”On The Jews and their lies” (1543) by Lucas Granach. Central picture: The burning Old Synagogue in Reichenberg, November 10, 1938 – on Luther’s birthday.

26. PÄIVÄ / 26TH DAY

Upsalan tuomiokirkosta löytyy juutalaisia pilkkaavasti sikoihin vertaava veistos. Keskiajalla tästä kuvatyypistä tuli keskeinen juutalaisten halventamisen muoto saksalaisella kulttuurialueella ja sen liepeillä.

In Uppsala cathedral there is a mocking sculpture that refers Jews as pigs. In the Middle Ages this image type became central in disparagement of Jews in the Germanian cultural area and around it.

27. PÄIVÄ / 27TH DAY

Katolisista kerjäläismunkkiveljeskunnista antisemitismissään pisimmälle menivät jesuiitat, joiden ”puhtaan veren” ideologian mukaan järjestön jäsenellä ei saanut olla juutalaisia sukujuuria 5. polvessa. Säädös kumottiin kokonaan vasta holokaustin jälkeen.

From Catholic monk brotherhoods, Jesuit order went furthest in their anti-semitism, who demanded in their ”pure blood” ideology that none of the members of the organization was allowed to have Jewish stem in their family tree during last five generations. This statute was abolished fully only after holocaust.

28. PÄIVÄ / 28TH DAY

Varhaisten kirkkoisien juutalaisvastainen teoretisointi purkautui kirkkorahvaan väkivaltaisuutena. Kallikonin synagogan polttajaksi julistautui kuitenkin itse Milanon piispa Ambrosius (339-397 jaa), jonka opetuksista juutalaisten saastaisuudesta tuli osa mystisen antisemitismin perusaineistoa.

The early church fathers’ anti-semitist theorizing erupted as violence among ordinary churchgoers. Nevertheless, the bishop of Milan, Ambrosius (339-397 C.E), self-declared himself as the burner of the synagogue in Kallikon. His teachings about Jews’ filth became part of the basic materials of mystical anti-semitism.

29. PÄIVÄ / 29TH DAY

Anakronismista huolimatta varhaisia kirkkoisiä voi kutsua antisemiiteiksi: heidän mielestään juutalaiset olivat kansana kirottu. Kristittyjen piirissä yhtenä merkkinä siitä, että Jumala oli hylännyt juutalaisen kansan, pidettiin Jerusalemin temppelin tuhoamista vuonna 70 jaa.

Despite the anachronism, the early church fathers can be called anti-Semite: they thought that Jews as nation were cursed. Among Christians, the destruction of the Temple of Jerusalem in 70 C.E was considered one sign that God had abandoned Jewish people.

30. PÄIVÄ / 30TH DAY

Kristinuskon varhaisimpaan muotoon, juutalaiskristillisyyteen, ei vielä kuulunut oppia neitseestä syntyneestä jumaluudesta. Kun kristinusko etääntyi emouskonnostaan, juutalaisten pyhistä kirjoituksista tehtiin kristittyjen omaisuutta ja Jeesus korotettiin Jumalaksi.

The earliest form of Christianity, Jewish Christianity, didn’t have the doctrine of God born from a virgin. When Christianity moved further away from its mother religion, the holy Jewish scriptures were adopted by Christianity and Jesus was turned to God. 

31. PÄIVÄ / 31TH DAY

Markuksen evankeliumin kuvaus juutalaisesta kansasta vaatimassa Jeesuksen kuolemaa on historiallisesti epäuskottava. Tarina toimi kuitenkin pohjana myöhempien evankeliumien pääsiäiskertomuksille ja antisemitistiselle passiotraditiolle.

The Gospel of Mark’s description of Jewish people demanding Jesus’ death is historically implausible. Story was still used as a base for later Gospels’ Easter stories and anti-Semitic Passion traditions.

32. PÄIVÄ / 32TH DAY

Kristinuskon suuressa kertomuksessa juutalaisille on varattu Jumalaa vastaan taistelevan rikollisen osa. Tässä viimeistä ehtoollista esittävässä alttaritaulussa keltapukuiselle Juudakselle on annettu juutalaisen karikatyyrihahmon piirteitä. (Alkuperäinen kuva: Talokirjan mestari 1475-80. Berliinin Gemälde-gallerian kokoelmat.)

In the great story of Christianity, Jews have received the part of the criminals fighting against God. For example in this altarpiece representing The Last Supper, Judas, dressed in yellow, was given Jewish caricature character features. (By Master of the House Book 1475-80. Gemälde Gallery, Berlin.)

33. PÄIVÄ / 33TH DAY

Kristillinen juutalaisvastaisuus on ainutlaatuinen ilmiö uskontojen historiassa. Juutalaisiin kohdistuneen syrjinnän ja väkivallan perustana on ollut syytös Jumalan murhaamisesta; tämä historiantulkinta ei perustu tosiasioihin, vaan kristilliseen oppirakennelmaan.

Christian anti-Semitism is unique phenomena among the history of religions. The fundament that discrimination and violence against Jews was built, was the accusation about the murder of God; this interpretation doesn’t lean on historical facts, but more on Christian system of doctrines.