P%20taustakuva%20piikkilanka%202-me.jpg
P%20logo,%20nettiin-me.jpg

Prosessi / Der Prozess

Savu E. Kor­te­nie­men to­teut­ta­man projektin tuot­ta­ja­na on Lapin tai­tei­li­ja­seu­ra ja ra­hoit­ta­ja­na sak­sa­lai­nen EVZ Stiftung. Projekti sisältyy EVZ:n ra­hoi­tus­oh­jel­maan Pak­ko­työ­läi­set ja unohdetut uhrit (Zwang­sar­beit und ver­ges­se­ne Opfer).

Prosessi / Der Prozess on (muun muassa) taidetta ja tutkimusta yhdistävä sarjakuvablogi ja artikkelisarja. Projekti sai alkunsa radiodokumentista "Holokaustin varjo - kolme osaa kadotuksen läheisyydestä" (Yle Radio 1, 2017). Mieleeni jäi erityisesti tarina sodanaikaiselta suomalaiselta internointileiriltä (tai: työleiriltä) Suursaaresta: leirillä olevat juutalaispakolaiset käskettiin 'vääntämään piikkilankaa' paljain käsin. Rautapiikit repivät kädet rikki, joten pakolaiset valmistivat apuvälineen työtä helpottamaan, mutta vartijat kielsivät työkalun käytön.


Tällä hetkellä työ Työskentelyn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla www.korteniemi.eu/prosessi. Tällä hetkellä sivuilta löytyy johdanto aiheeseen. Työn alla on ensimmäinen artikkeli, jossa selvitän, mitä piikkilangan valmistamisesta kertovan tarinan taustalta löytyy - onko tarina edes totta? Onko edes mahdollista tietää, mitä sota-ajan Suursaaressa olevalla leirillä tapahtui - oliko se työvelvollisten leiri, vai vangittujen pakkotyöleiri? Osallistuiko Suomi Holokaustin toteuttamiseen? 

Mik­ro­fes­ta­ri galleria Mus­ta­na­pas­sa 12.1.2019.

Galleria Napaan kaivattiin ohjelmaa, joten järjestin mediataiteilija Ninni Korkalon kanssa Keinot - esikoulupäivä -mikrofestarin galleria Mustanapassa. Aika näyttää, siirrytäänkö esikoulusta joskus vielä ensimmäiselle luokalle.



Keinot%20ohjelma-me.jpeg

Sanan 'keino' yleiskielinen merkitys viittaa välineeseen, menettelytapaan tai konstiin. Sanaa käytetään usein kielteisessä merkityksessä: puhutaan keinotekoisuudesta ja keinottelusta. Keino ymmärretään myös jonain, joka voidaan poimia kuin kaupan hyllyltä; taidekielessä on yleistä puhua keinovalikoimasta. Sanan 'keino' alkuperäinen merkitys palautuu pohjoissaamen tietä merkitsevään sanaan 'geaidnu'. Lappilaisessa kielenkäytössä sanan tietä tai polkua tarkoittava merkitys tunnetaan yhä. Etymologisen sanakirjan mukaan keino voi tarkoittaa myös ansa- tai eräpolkua. Karjalassa keino viittaa menettelytavan lisäksi myös kulkemisen suuntaan. Sanueen merkitykset viittaavat keinoon myös pakkona tai välttämättömyytenä.

Keinot: nukketeatteri

Sana 'keino' kantaa siis paikallisia merkityksiä, jotka eivät suoraan käänny yleiskielelle. Keino on samaan aikaan sekä tien kaltainen että sille täysin vastakkainen käsite. Lapissa teiden rakentaminen ei ole merkinnyt vain myönteistä kehitystä, vaan kulkemisen helpottuminen (länsimaisesta näkökulmasta ja etelästä katsottuna) on tarkoittanut myös valtiovallan kontrollin ulottumista yhä kauemmas pohjoiseen.


Veli-Pekka Lehtola kuvaa teoksessaan "Saamelaiset suomalaiset - kohtaamisia 1896- 1953" (SKS 2012, Helsinki) tien historiaa Lapissa. Suomalaisesta näkökulmasta esimerkiksi Utsjoki on kaukainen takamaa, vihoviimeinen kolkka jonne tie saatiin rakennettua. Paikallisen saamelaisväestön näkökulmasta taas Suomen valtio oli etäinen, paikallisten olosuhteiden kannalta merkityksetön verrattuna esimerkiksi Pohjois-Norjan yhteyksiin.


Keskuksia ja periferioita määriteltäessä on syytä kysyä, kuka puhuu. Jako keskuksiin ja reuna-alueisiin on luonnollinen osa sitä puhetapaa, jolla tien historiaa on kirjoitettu osana keskusjohtoisen valtion rakentamisen tarinaa.

fullsizeoutput_65-me.jpeg
Keinot: järjestys se olla pitää

Kun käytämme 'tien' sijaan sanaa 'keinot', asettaudumme ympäristöön jonka historia, kulttuuri ja merkitysjärjestelmä on toinen, ja jossa kulkemisen ehdot määrittyivät reitin alkuperäisen käyttäjän, eivät valloittajan tarpeista käsin. Kun käytämme keinoja, olemme astuneet ulos valtasuhteesta, jossa toiset ovat johtajia ja toiset johdettuja. 


Keino viittaa menneeseen maailmaan, mutta voisivatko keinot olla myös tulevaisuutta? Keino symboloi olosuhdetta ja elämisympäristöä, jossa ylhäältä annettua järjestystä ja keskusjohtoisesti rakennettua infrastruktuuria ei ole - joko sellaista olla vielä kehitetty, tai se on käynyt käyttökelvottomaksi.


Länsimainen elämäntapa on ajautunut yhä syvenevään kriisiin.

Valmiiksi rakennetut tiet ovat päättyneet.


Olemme jälleen keinon suulla.

fullsizeoutput_66-me.jpeg

Esikoulupäivässä vuoropuhelua käytiin kolmen hahmon välillä: Rakkaus, Väkivalta ja Järjestys. Rakkaus ja Väkivalta esittäytyivät. Järjestystä jäätiin odottamaan.

Verisen%20pojan%20balladi-me.jpg

Savu E. Korteniemi pureutui kan­san­va­lis­tus­tuo­kios­sa juutalais-kristillisten vä­ki­val­ta­ker­to­mus­ten alkulähteille ja Verisen pojan balladi -teeman variaatioihin, joista suomalaisille tunnetuin lienee Velisurmaaja -balladi.

Verisen%20pojan%20balladi%202-me.jpg
fullsizeoutput_7e-me.jpeg
Vesisaaressa%20lankaperformanssista-me.jpg

Kven Con­nec­tion Project & Kai­nu­lais­ten jäljilä

Yh­tei­sö­tai­teel­li­nen, Lapin ja Pohjois-Norjan tai­tei­li­joil­le suunnattu Kven Con­nec­tion Project to­teu­tet­tiin vuosina 2016-2018. Ta­voit­tee­na oli tukea etnisen vä­hem­mis­tön toi­pu­mis­ta nor­ja­lais­po­li­tii­kan kaudesta, jolloin kveenien kie­lel­li­nen ja kult­tuu­ri­nen iden­ti­teet­ti pyrittiin käy­tän­nös­sä tuhoamaan kokonaan. Projektin tuloksia oli esillä Norjan Ve­si­saa­res­sa Ruijan kvee­ni­museos­sa mar­ras­kuus­sa 2017 sekä Ro­va­nie­mel­lä Lapin maa­kun­ta­museos­sa tou­ko­kuus­sa 2018, minkä jälkeen teokset palasivat Ve­si­saa­reen ke­sä­näyt­te­lyk­si.

Galleria Jieriksessä Muoniossa avautui lokakuussa 2018 taiteilijavetoinen, itsenäisesti järjestetty Kveenit - kainulaisten jäljilä -näyttely, joka koostui Kven Connection -projektin aikana syntyneistä teoksista ja kvääniaktivisti Katriina Pedersenin kommenteista. Lucian päivänä 13.12.2018 galleriasta järjestettiin iltamat, aiheena kveeniys, kieli ja postkolonialismi.


Laulua, klovneriaa ja kansanvalistusta yhdistävän Aino-tarun ruumiinavaus - luentoperformanssin kautta Savu E. Korteniemi ja Katariina Angeria tekivät näkyväksi sitä, miten ”suo­ma­lais­kan­sal­li­sen” runolauluperinteen kenties tunnetuin versio, Lönnrotin kirjoittama teos Kalevala on ennen kaikkea nationalistisen ideologian ja kirjallisen kulttuurin tuote, varsin kaukana alkuperäisestä suullisesta perinteestä.

Galleria Jieriksen näyttelyn alla kirjoitin artikkelin Taidetta toisen kanssa? joka julkaistiin Taide-lehdessä 6/18. Artikkelin yhteydessä julkaistiin myös Katriina Pedersenin kveeninäkökulmaa valottava kommentti Kven Connection -projektiin.



"Identiteetti oon semmonen asia ette met emmä päätä sitä tyhä yksin. Net jotka oon se 'toinen' oon myötä ko rajat laitethaan meiän ja heiän välhiin. Kväänit saattaat meinata paljon siitä ette kuka met olema, mutta kans ulkopuoliset häättyy sitä todistaa."


                                                                             - Katriina Pedersen, kvääniaktivisti

Kesällä 1967 ve­den­pin­ta Sompiossa alkoi nousta. Keski-Lapissa, So­dan­ky­län poh­jois­puo­lel­la si­jait­se­van Lokan te­ko­jär­ven alle jäivät Euroopan suurimmat aapasuot ja joet, jotka yh­dis­ti­vät Sompion kyliä Lokkaa, Riestoa, Korvasta, Muteniaa ja Pil­li­ran­taa.

fullsizeoutput_41-me.jpeg

Kylien lisäksi vesi peitti alleen myös sanoja. Sompiolaiset ovat antaneet nimen jokaiselle joenmutkalle ja niitynkaistaleelle. Nimeämisen tarkkuus asettuu vastakohdaksi sille ylimalkaisuudelle, millä etelästä tulleet kartoittajat ovat Lappia kuvanneet. Maan merkityksen mitätöinti - maan näkeminen ensisijaisesti luonnonvarana ja hyödyntämisen kohteena - on ollut myös Lokan ja Porttipahdan allashankkeiden taustalla. Vanhasta Sompiosta on jäljellä enää vain erikoisesti mutkittelevat ja haarovat syvyyskäyrät keskisen Lapin vallanneen järven pohjassa.


Toteutin aiheesta näyttelyn kuvataiteilija Tuukka Haapakorven kanssa. "Vedenalaiset joet / Underwater Rivers" oli esillä galleria Oksasenkatu 11:ssa maaliskuussa 2014.

fullsizeoutput_3f-me.jpeg

Teimme matkan Helsingistä käsin: ensin Rovaniemelle, josta edelleen Lokkaan, Savukosken Marttiin, Vuotsoon ja Inariin.


Päällimmäinen syy tehdä taidetta Lapista on syvään juurtunut tunne siitä, että koti on siellä missä kesäöiden keveä valo häivyttää ajan kulun, ja että kotiseutu on nimensä mukaisesti lappia, syrjäseutua, ja siten aina alttiina ulkoa päin tulevalle vallankäytölle. 


Luonnehdinta Lapista Suomen siirtomaana tuli väistämättä mieleeni kuunnellessani Lokan tekojärven tieltä evakkoon lähteneiden ihmisten kertomuksia. Tällaisia aiheita käsiteltäessä poliittisuus sekoittuu vahvasti henkilökohtaiseen. Olin aiemmin eräässä opis­ke­lu­pro­jek­tis­sa­ni yrittänyt saada kiinni siitä, miten saamelaiset kokevat suhteensa maahan. Sain kuitenkin kuulla enemmän juridiikasta kuin omista kokemuksista. Opin tuolloin yhden asian: jos haluat tietää, mitä ihmiset tuntevat, kokevat ja ajattelevat, kysy jotain aivan muuta. Vie heidän eteensä karttoja ja kysy, mistä he ovat kotoisin ja voisivatko he kertoa mitä nimiä kotijoella on ollut. Silloin he kertovat loputkin.


Tätä metodia käytimme matkatessamme Sompion maille, Lokan tekojärven rannoille. Saimme mitä etsimme, ja paljon enemmän. Näyttelystä ei tullut kuitenkaan dokumentaarinen esitys nimistä. Tuli kertomus kaikesta siitä mikä jää rivien väliin, unohduksiin.


Allasevakoiden asennoituminen historiaansa ja tulevaisuuteensa oli koskettavaa. Eräs nuorena miehenä hukutetusta Korvasesta pois muuttanut poromies ja turismialan yrittäjä totesi, että jos hän olisi tiennyt, millaista se [elämä allasevakkona] tulee olemaan, hän ei olisi lähtenyt. Keskustelu päättyi puheisiin nykyhetkeen tyytymisestä.


Toisen haastateltavan kohdalla katkerasta aiheesta kertominen päättyi naurahdukseen: mielenkiintoista! Olimme muhuneet muutaman vuosikymmenten takaisista tapahtumista, joista katse suuntautui tulevaisuuteen, ja se näköala ylsi kauas: tämäkin, mitä on nyt, on väliaikaista. Joskus padot murtuvat, joskus vielä maailma muotoillaan uudelleen.

fullsizeoutput_40-me.jpeg

Yh­teys­tie­dot Contacts

savu[at]korteniemi.eu

Info